Bonaventura Cavalieri

thumb|Bonaventura Cavalieri. Francesco Bonaventura Cavalieri (1598 Milano – 30. marraskuuta 1647 Bologna) oli italialainen matemaatikko. Hän kirjoitti logaritmeista ja geometriasta.

Cavalieri liittyi jesuaatteihin (ei jesuiittoihin kuten joskus virheellisesti väitetään) jo lapsena. Hän kiinnostui matematiikasta opiskeltuaan Eukleideen teoksia ja tavattuaan Galileo Galilein, jonka oppilas hänestä myöhemmin tuli. Vuonna 1629 Cavalierista tuli Bolognan yliopiston matematiikan professori. Cavalieri tutki ennen kaikkea geometriaa, jossa hänen työnsä toimi Isaac Newtonin ja Gottfried Leibnizin differentiaalimatematiikan edeltäjänä.

Cavalierin vuonna 1632 julkaistu ''Directorum universale uranometricum'' sisälsi sini-, tangentti-, sekantti- ja versaalisinifunktioiden taulukot sekä näiden logaritmit kahdeksan numeron tarkkuudella. Cavalierin tärkein teos oli vuoden 1635 ''Geometria indivisibilibus continuorum'', joka oli eräs uuden ajan alun keskeisimpiä matemaattisia teoksia. Tässä kirjassa Cavalieri käsittelee ajatusta, jonka mukaan kappaleiden pinta-ala ja tilavuus koostuvat jakamattomista suorista, joita ikään kuin integroidaan geometrisesti erimuotoisten kappaleiden tilavuuksien määrittämiseksi. Nykyisillä differentiaalilaskennan merkinnöillä Cavalierin tärkein teoreema vastaa yhtälöä: $\backslash int\backslash limits\_0^a\; x^n\; dx=\backslash frac\{a^\{n+1\}\}\{n+1\}$ Hänen mukaansa on saanut nimensä kappaleiden tilavuuksia koskeva Cavalierin periaate. Wikipedian tuottama