Pierre Delattre

| alkuperäinen nimi = | kuva = | kuvan leveys = | kuvateksti = | syntymäaika = | syntymäpaikka = | kuolinaika = | kuolinpaikka = | kansalaisuus = | koko nimi = | tutkimusalue = | instituutti = | alma mater = | opinnot = | ohjaaja = | opettaja = | oppilaat = | tunnetut työt = | arvonimet = | palkinnot = | allekirjoitus = | kotisivu = | alaviitteet = }} Pierre C. Delattre (21. lokakuuta 1903 Roanne, Ranska – 11. heinäkuuta 1969 Santa Barbara, Kalifornia) oli ranskalaissyntyinen mutta Yhdysvalloissa uransa tehnyt foneetikko, joka tunnetaan kontrastiivisen fonetiikan, puhesynteesin ja ranskan ääntämisopetuksen kehittäjänä.

Delattre opiskeli Ranskassa musiikkia, ranskaa ja fonetiikkaa ja tutki ennen kaikkea puheen artikulaatiota ja fonetiikan soveltamista kielenopetukseen. Hän väitteli vuonna 1937 Michiganin yliopistossa ranskan tavukestoon vaikuttavista tekijöistä. Vuosina 1947–1953 hän toimi Pennsylvanian yliopistossa ja kiinnostui tuolloin nopeasti kehittyvästä puheanalyysitekniikasta. Hänen viimeinen virkansa oli Kalifornian yliopistossa Santa Barbarassa vuodesta 1964 aina kuolemaansa saakka.

Hänen kaksiosainen artikkelinsa (Delattre 1958) puheen akustisista vihjeistä vaikutti laajalti myöhempään puhesynteesitutkimukseen, jonka merkittävänä edistäjänä Delattrea yhdessä muiden Haskins Laboratoriesin kollegojensa kanssa 1950–60-luvuilla pidetään (ns. ''Pattern-Playback-synteesi''). Synteesiä apunaan käyttäen Delattre ja muut osoittivat mm. ensimmäisten kahden tai kolmen vokaaliformantin riittävän eri syntetisoitujen vokaalien tunnistamiseen.

Nykyisin Delattre kuitenkin parhaiten tunnettaneen kontrastiivista fonetiikkaa käsitelleistä tutkimuksistaan (Delattre 1966), joissa hän tutki mm. perustaajuuden vaihtelua amerikanenglannissa, ranskassa, espanjassa ja saksassa. Yhdessä suomalaisen Kalevi Wiikin kanssa häntä voidaan pitää yhtenä nykyaikaisen, instrumentaaliseen kokeelliseen tutkimukseen perustuvan kontrastiivisen fonetiikan edelläkävijöistä. Wikipedian tuottama