Johannes Jørgensen

| kuolinpaikka = - | ammatit = kirjailija | äidinkieli = - | kansallisuus = Tanska | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | suuntaus = | tuotannon kieli = tanska | debyyttiteokset = | pääteokset = | sivusto = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = | allekirjoitus = }} Jens Johannes Jørgensen (6. marraskuuta 1866 Svendborg – 29. toukokuuta 1956) oli tanskalainen kirjailija. Hän valmistui ylioppilaaksi 1884 ja opiskeli alkuun kasvitieteitä, mutta keskittyi sitten yksinomaan kirjoittamiseen. Esikoisteos, runovihko ''Vers'', ilmestyi 1887. Sitä seurasivat kertomukset ''Foraarssagn'' (1888), ''En fremmed'' (1890), ''Sommer'' (1892), ''Livets træ'' (1893) sekä kokoelma ''Stemninger'' (1892), joka sisältää runoa ja proosaa. Hänen kaunis ja kuvallinen kielensä viittaa J. P. Jacobsenilta saatuihin vaikutteisiin.

Tanskalaisen uusromanttisen koulukunnan ohjelman muotoili aikakauskirja ''Taarnet'', jonka aihepiirinä olivat kuvataide ja kirjallisuus. Lehti ilmestyi kerran kuukaudessa 1893–1894, ja sitä toimittivat Jørgensenin kanssa Viggo Stuckenberg ja Sophus Claussen.

Kertomuksessa ''Hjemve'' (1894) sekä runokokoelmassa ''Bekendelse'' (1895) pääsevät uskonnolliset tunnelmat yhä enemmän voitolle, ja teoksessa ''Rejsebogen'' (1895) Jørgensen kuvaa kääntymystään materialistista katolilaiseksi. Kirjassa ''Livslogn og livssandhed'' (1896; ) Jørgensen ahdistaa entisiä ystäviään ja hengenheimolaisiaan. Jørgensenin kääntymyksensä jälkeen kirjoittamat teokset ovat melkein yksinomaan aiheiltaan uskonnollisia. Niissä ilmenee kypsyyttä, syvää sielunelämää ja hienoa runoutta. Wikipedian tuottama