William Jones

| alkuperäinen nimi = | kuva = | kuvan leveys = | kuvateksti = Sir William Jones. Joshua Reynoldsin maalaaman muotokuvan jäljennös. | syntymäaika = | syntymäpaikka = | kuolinaika = | kuolinpaikka = | kansalaisuus = | koko nimi = | tutkimusalue = | instituutti = | alma mater = | opinnot = | ohjaaja = | opettaja = | oppilaat = | tunnetut työt = | arvonimet = | palkinnot = | allekirjoitus = | kotisivu = | alaviitteet = }} William Jones (28. syyskuuta 1746 Lontoo – 27. huhtikuuta 1794 Kalkutta) oli brittiläinen itämaantutkija ja lakimies, sekä vuodesta 1783 korkeimman oikeuden tuomari Kalkutassa. Hän sai mainetta myös kielitieteilijänä; nykyään hänet tunnetaan parhaiten työstään indoeurooppalaisen kielikunnan tutkimuksessa.

Intiassa brahmaanien luona Jones oppi sanskritia, ja havaitsi ensimmäisenä tuon Intian klassisen kielen sukulaisuuden kreikkaan, latinaan, goottiin ja kelttiläisiin kieliin. Hänestä tuli siten tärkeä uranuurtaja uudelle tieteenalalle, indoeurooppalaiselle kielitieteelle, jota on välillä kutsuttu myös indogermanistiikaksi.

William Jones syntyi Lontoossa, ja hänen samanniminen isänsä oli matemaatikko. Nuori Jones osoittautui kielellisesti erittäin lahjakkaaksi, ja oppi jo varhain kreikan ja latinan sekä farsin ja arabiaa. Kaiken kaikkiaan hän hallitsi elämänsä aikana täysin 13 eri kieltä ja kohtuullisen hyvin vielä 28 muuta kieltä. Huolimatta isänsä varhaisesta kuolemasta poika kykeni käymään yliopiston ja aloittamaan uran kielenkääntäjänä. Hänen julkaisemansa on ''Histoire de Nader Chah'', käännös farsinkielisestä alkuteoksesta.

Alkaen vuodesta 1770 Jones opiskeli oikeustiedettä. Tämä ala toi hänet lopulta Intiaan, kun hänet nimitettiin vuonna 1783 Bengalin korkeimpaan oikeuteen Kalkutassa, joka tuohon aikaan oli brittiläisen Intian pääkaupunki.

Intialaisesta kulttuurista viehättyneenä hän perusti yhdistyksen ''Asiatic Society'', jonka tehtävänä oli tutkia bengalilaista yhteiskuntaa. Hän kirjoitti oikeuslaitoksesta, musiikista, kirjallisuudesta, kasvitieteestä ja maantieteestä, sekä sen ohella käänsi merkittäviä intialaisia kirjoja. Hänen epäsuoraksi ansiokseen voidaan laskea myös tietty osa Englannin romantiikan ajan runouden tyylistä, sillä hänen käännöksensä ”itäisestä” runoudesta innoittivat osaltaan tätä tyylisuuntaa, jonka edustajiin kuuluivat esimerkiksi Samuel Taylor Coleridge ja lordi Byron.

Nykyään William Jones on tunnettu nimenomaan siitä, että hän oivalsi ensimmäisenä sanskritin samankaltaisuuden kreikkaan ja latinaan. Teoksessa ''The Sanscrit Language'' (1786) hän esitti, että kaikilla kolmella kielellä oli yhteinen alkuperä, ja että ne lisäksi olivat sukua myös niin goottilaisille ja kelttiläisille kielille kuin myös persian kielelle. Tämä oli ensimmäinen viittaus kokonaisen indoeurooppalaisen kielikunnan olemassaoloon ja myös ensimmäinen käytännön sovellus nykyaikaisesta vertailevasta kielitieteestä. Wikipedian tuottama